Meidän perhe

Perhe koossa kotona :) Sofia 3vko

Meidän nuori perhe siis syntyi pikkuruisen tyttösen tullessa maailmaan 2 viikkoa etu-ajassa tammikuussa 2012 Joensuun keskussairaalassa. Todella mahtipontisen suuri elämänmuutos tää meille molemmille oli siks että kun saatiin tietää raskaudesta nii oltiin seurusteltu Lauran kanssa n. puoli vuotta ja molemmat oltiin vasta täytetty 17v eikä kummatkaan oltu ees omillaan asuttu pitkän aikaa. Mutta sitäkin suuremmalla ilolla ja jännityksellä tätä perheenlisäystä alettiin oottamaan kohan nyt nimeltä mainitsemattoman tulevan isän villistä tunnevuoristoradasta päästiin yli (Ekat vauvanvaatteet ostettiin kirpparilta 2pv varmistumisen jälkeen : p).

Kaiken alku ja aloituksen jatko

"Elämää nuoren isän näkökulmasta"

Siinä koko Blogin idea ja tarkoitus lyhyessä mutta ytimekkäässä lausahduksessa muotoiltuna urbaaniin mutta yksinkertaiseen tapaan.

Elikkä tänne olis sitten tarkotuksena kirjotella asiaa (ja vähän asian laitaaki) nuorena isänä olemisesta ja muutenki omasta elämästäni ja kaikesta mitä vaan päähän pälkähtää.

Tää on tosiaanki miun eka blogi ikinä joten tekstin takkuilua ja (lähes)asiaankuulumatonta tekstiä voi olla luvassa.
Blogin kirjottamista mie rupesin miettii joskus vähä ennen ku Sofia synty tammikuussa (ja nyt vasta sain aikaseks) ja ajatus synty siitä ku Laura lueskeli paaljon paljon vauvablogeja raskausaikana ja yhä edelleen sen jälkeen. Ja kun jonku aikaa sitten nettii selaili nii ei täällä pahemmin isä blogeja löydy eikä etenkään asiaa "teini-isistä" ja muutenki me tunnutaan olevan niiiin suuri tabu ja täysi myytti että tällaisia olisi etes olemassa tämän maan kamaralla.
 Muun muassa löyty sellasta tekstii olikohan vau.fi:n foorumilta jostain teini-äiti/isä/vanhemmat palstalta että lähes jokaisen teiniraskauden takana on joku 20-30v juoppo joka nyt on sattumalta päihtyneenä survassu alaikästä tyttöä hetken mielijohteesta pamauttaen tämän paksuksi suojauksen puutteen takia.. olihan tieysti raiskaus teoriakin kannatettu vaihtoehto mutta jos jostain kumman syystä syyllinen isyyteen oli itsekkin nuori, niin sehän oli lähteny lätkimään viimestään ku muksu on syntyny koska on ollut vielä liian pikkupoika ottamaan vastuuta omasta lapsestaan ja teoistaan, eikä ole sen koommin tyypistä kuulunut..

Joten hienoa että meillä täällä maailmassa löytyy näitä kaikkitietäviä supermammoja jotka ovat keränneet rutkasti viisautta pitkällä elämänpolullaan ennen kuin ovat ryhtyneet tähän antoisaan perhe-elämään hienoine taloineen ja hyväpalkkaisine aviomiehineen niin kuin oppikrjamaisesti pitääkin ja onneksi he haluavat myös jakaa nämä viisaudet myös meille tavan tampioille jotka olemme tehneet vain virheitä heidän näkökulmastaan ja näin kehitymme aivopesun muodossa paremmiksi ihmisiksi ennen kuin on myöhäistä...

P***AT sanon minä, haistakoon nämä oman elämän diktatuurit terävän lempeän, sinapinsekaisen, vauvan ruuansulatuksen lopputuotteen joka lemahtaa niin pahasti hajuaistiin että meinaa heikompi vattaista yököttää.
Näin ollen tunnen olevani elävä esimerkki siitä että poikkeuksia löytyy vaikka meitä harvassa olisikin eikä meitä pidä unohtaa siinä missä ei teini-äitejäkään ja KYLLÄ, vaikka emme ehkä olekkaan elämää nähneitä ja kokeneita, niin yhtä lailla teini-isä on isä siinä missä muutki ja hyvä sellainen halutessaan.

huhhuh tähän päättyy tämä lievästi melankolia vivahteinen mutta voittojohteinen alkuraportti tästä sekavasta saagasta joka johtaa aina vain eteenpäin hitain ja hienovaraisin elkein tässä lyhyessä elämässä pienenä osana kaikkea jännää mikä tulevaisuudessa odottaa..

Jussi kiittää ja kuittaa, pöö.